Pidämmekö me jostain asioista vain sen takia, että muutkin pitävät? Saako sillä lisää arvostusta jos tykkää jostain SIISTISTÄ jutusta? Ei ehkä juuri siitä mikä on nyt in, vaan jostain pienemmän piirin jutusta. Että haluaa olla samanlainen kuin sen pienen piirin ihmiset. Vaikka kuitenkaan ei ehkä pidä siitä jutusta niin paljoa ITSE, haluaa vain kuulua siihen pieneen piiriin. Olla samankaltaisia kuin he? Mistä me oikeasti pidämme?
Keitä me oikeasti olemme? Olemmeko me? Miten määrittelemme itsemme?
Vai, luulemmeko me vain aina toisinaan löytäneemme itsemme? Jokaisen historiaan varmaan kuuluu uusista asioista tykkääminen ja samalla vanhojen jättäminen taakse. Onko vanhojen juttujen unohtaminen, jopa täydellinen hylkääminen hyväksi? Olisiko ollut parempi olla elämättä sitä vaihetta? Eikö siinä ollut mitään hyvää, mitään?
Onko tämä nyt se juttu, mistä tykkäät ja haluat elää sitä? Onko tämä nyt todellakin se kuka haluat olla? Luuletko että vielä muutat mieltäsi? Kuinka monta kertaa elämän aikana aiot muuttaa mieltäsi? Muuttaa itseäsi, vaihtaa olemustasi?
Soluttaudummeko me vain ympärillä oleviin ihmisiin, niiden pieniin piireihin ja juttuihin? Soluttaudumme, kunnes jokin alkaa tuntua hyvältä. Ja yksilölliseltä. Omalta jutulta.
Voi mikä lintukuva.
VastaaPoistaLuin joskus, että kuollut lintu on maailman painavin asia. Se lienee totta.