No biggie

Ajattelin täs joku päivä et kun kameraa tulee käytettyä kuitenkin jonkin verran että vois alkaa laittelee niitä jonnekin. Niitäkin mitkä ei oo aivan huikeimpia taideotoksia vaan vain valokuvia. Ei kaiken tarvii aina olla valmista ja parasta. Eihän sitä muuten koskaan kehity missään.



Ihana kamera. Miksi kirjoittaa jos ei ole mitään kirjoitettavaa?

Sitäpaitsi, eikö kuvia ole miellyttävämpi katsella kuin lukea tekstiä siitä mitä me kaikki tehdään joka päivä? Kuvia voi ihan itse katsoa ja miettiä, kuvat ei kerro kaikkea. On värejä ja muotoja. Ketäpä kiinnostaisi lukea kävinkö tänään kaupassa, töissä vai kenties siivosinko vessan. Ja oliko mulla minkäväriset sukat jalassa näitä juttuja tehdessäni.